Siirry pääsisältöön

Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on maaliskuu, 2013.

Hyvää pääsiäistä! Happy Easter!

Pajunkissoja Tupoksen pensaissa

Kissavauvoja katsomaan, ei ikinä!

- Katoppa Ritva, mitä me saatiin! huutaa isäntäni rouvalleen kauppakassit kädessä. Vieras kissa tuli hänen mukanaan lähes sisälle. Nyt heillä on suuri houkutus ruveta ruokkimaan sitä. Älkää vain kertoko kenellekään...Heillä on niin vietävä kissankaipuu. Tutun oloinen kissa ja varmaan asuu lähistöllä, joten ei tätä unta kauan kestä.

Koin dejavuun. Muistan syksyisen pakkasillan, jolloin tulin meille tuollaisena rääpäleenä ihmisvelipoikani takin sisässä.
- Äiti, katoppa, mikä mulla on! huusi lapsi silloin.
- Meillä on nyt ihan mahdoton pikku vieras. Apua, hakekaa se kotiinsa, kun me emme pärjää. Rouvan "Faceboo-Kissa" käy kuhina.
- Korkeaperäinen kollikissa on meillä sisällä, eikä ole meidän syy. Ei lähde pois pihasta. Juoksee ja nuuskii joka nurkan. Kenen se on?
- Eihän se oo meiän iskä? kysyy ihmisvelipoikanen.
- Juokseminen ja nurkkien nuuskiminen johtuu siitä, että iskällä on Veikkaaja ja ravikupongit hukassa, arvelee ihmisvelipoikanen edelleen.
- Meillä ei ole nyt enää Pikku Ante…

Madekeittoa, help yourself!

Kalastusreissut ovat normaalioloissa huoletonta perusliikuntaa yksinäiselle poikamiehelle. Lähtisinkin muitta mutkitta Hartaanselälle Oulun edustalle pilkkimään, mutta en nyt voi enää. Eikä tähän hätään tarvitsekaan, koska velipoikani pilkki mateenvonkaleen, toi sen kotiimme ja rouva laittoi siitä makoisan keiton.

Madekeiton ohjeResepti on yksinkertainen. 

Made nyljetään ja suolistetaan. Kalapalat keitetään vedessä. Lisätään keitettyjen perunoiden ja porkkanan sekä sipulin joukkoon maitoa. Kiehautetaan. Mustapippuri sopii suolan kanssa mausteeksi.

Ennen tarinan loppua kerrottakoon, että veljekset ja heidän kaverinsa lähtivät kalastamaan iltahämärissä. Rouvani sai puhelimessa kohtauksen, mutta se ei auttanut. Kalamiesten tarkoitus oli mennä hämäriin puuhiin eli pilkkimään pimeällä, koska made syö vain silloin. Seuraavan päivän lehdessä oli uutinen eräästä toisesta pilkkijästä, joka oli pudonnut heikkoihin jäihin juuri Hartaanselällä. Oli mennyt sellaiseen paikkaan, johon kokenut kalamies…

Lumi valtaa meidät

Sataa lunta. Karvahanskat laskeutuvat viistosti kotikuusen oksille. Näen sen, vaikka minulla on kaihi silmissäni. Kävellessäni ulkona hädintuskin tunnen lumen hyväilyä turkillani. Rouva naputtaa konettaan. Herra maksaa laskuja. He istuvat selät vastakkain työhuoneessa. Eipä siitä sen suurempaa kommentointia, kun ihastelen tätä Luojan kauneutta. Heidän ikkunastaan näkyy maailman toiseksi kaunein lumimaisema.

  Lumi peittää alleen. Se antaa mahdollisuuden ja kantaa. Pesee valkoiseksi mustimmankin mieleni, joka meinaa vallata minut kaipauksesta. Tirautan oikein kunnon kyyneleen. En haluaisi kertoa sinulle salaisuuttani, kuinka paljon todella märisen. Ihan ääneen. Kaipaan läheisyyttä, lämpöä, rakkautta, silitystä, kodin ääniä, ovien kolistelua, kahvinkeiton hajua, kotiliikennettä ja omia pikku villakoiriani.

  - Ai, olenkin ulkona, mutta sama se. Liikkeellä ollessaan eläin, kuten ihminenkin, voi mielikuvitella. Ajatus piirtää polkua, jota kuljen. Tassuni kohtaavat pehmeän maan, kylmän, mu…

"Omaishoitajana" kissalla

Kuuntelen sujuvasti pensaan kätköissä isäntäni kertomusta:
- Kyllä oli raskasta, kun vartin yli viisi joka yö piti päästää kissa ulos. En oikein saanut nukuttua kuin pätkissä monta vuotta. Herään heti, kun kuuluu jotain. - Kun kissan tassut rapisivat lattiaan, niin pomppasin ylos avaaman oven. On oikeastaan helpotus, että ei tarvitse enää nousta ylös montakin kertaa yössä.
- Annoin kissalle insuliinin aamuisin ja iltaisin ja huolehdin siitä. Ritva ei kääntänyt kylkeäänkään, että olisi joskus päästänyt sen ulos. Kissa on elänyt ihan hyvän elämän.
- Oletko sinä ollut kotonasi sellainen, että olet huolehtinut eläimistä? Kysyn, ja jatkamme keskustelua.
- Olen. Silloin kun eläin haluaa kuolla, se hakeutuu piiloon. Koskaan ei löydetä esimerkiksi kuollutta karhua. Siis luonnollisesti kuollutta. Meillä kotona oli kaksi kissaa ja muistan, kun toinen vain katosi. Se meni jonnekin kuolemaan.
  - Niin nytkin. Meidän kissamme halusi mennä. Se oli työntynyt niin syvälle pensaan alle, että sitä oli vaike…

Here I am

Norjanangervojen alta tarkkailen maailmaa. Totean, että hyvin on hoidettu asioita, vaikka en jokaiseen seikkaan ole huomiotani kiinnittänyt. En ole tehnyt muutoksia käsikirjoitukseen, vaikka sitä minulta odotettiin. Sen on kuitenkin kirjoittanut Luoja itse! The Creator himself has written the manuscript. An humble person doesn´t have to comment or make any alterations on it.

Tämä on todellista tänään. Fasaani pelkää aina vihollisia, milloin jäniksiä, koiria, kissoja, ihmisiä, autoja tai vaikka lentokoneita. Sen on pakko ruokailupaikaltaan katsoa keittiön ikkunasta kurkistavaa isäntääni silmiin, jos se haluaa syödä. Verhon heilahdus on jo lähes katastrofi linnun turvallisuudelle, silloin fasaanikukko saa jalat, kas kun ei siivet, alleen ja astelee pakoon rauhallisesti muutaman metrin ja sitten sitä viedään. Rääkäisy kuuluu ilmoille oikein vakavassa tilanteessa. Tunnen tavallaan suurta sympatiaa toista eläintä kohtaan, ja turvallistahan meillä todellisuudessa on.


Elän mielenkiintoista aikaa

Tarina jatkuu "kasetin" toisella puolella, niin sanoakseni. Pakkasyö on takana. Minulla ei enää ollut mitään hätää, kun tunsin elämän lämpöä puutarhan suojassa. Isäntäväkeni sen sijaan harrastivat polemiikkia, eivätkä nukkuneet, koskapa valot välkkyivät yön aikana monta kertaa. He etsivät minua tosi kauan, mutta eivät löytäneet. Hassua, vaikka olin kotipihalla.

  Hivuttauduin syvälle norjanangervopensaisiin, niihin jotka alkukesällä kukkiessaan ovat kuin morsian. Valkoiset kukat tuoksuvat suloisesti ja tiputtavat turkkiini pieniä palleroita, kukan terälehtiä. Väijyn pensaiden alla pihan tapahtumia, myyrien mönkimistä, poikien jalkapallonpeluuta (en niin usein enää), herrasväen puutarhapuuhia. Aika paljon selitettävää on näin lyhyessä ajassa. Nukahdan autuaasti unohtaen maailman menon ja vuodenajan vaihtumisen.

  I live my life and now turn the cassette, so to speak. My masters, the Lady and the Mister are arguing about me at the cold courtyard.  They are looking for their…

Lost from my courtyard

En olisi ikinä uskonut joutuvani tällaiseen tilanteeseen. Lähdin ulos tavanomaiselle ulkoilulleni. Rouva siivosi ja avasi minulle armeliaasti oven ulos. Tutkin paikkoja. Katsoin lintuja. Haistelin maailmaa. Oli talvinen, hieman tuulinen pakkaspäivä.

I never thought, that I`d be in a situation like this. I am lost. It was a cold winter afternoon. I went out and nobody let me come in. I try and try. The lady is cooking and my master is playing some stupid game. So I decided to hide myself under the trees. I am nearly blind but my wits are still good. I decided to stay outdoors this really cold night since I have been out several hours now.

Televisiosta tulee hiihtoa ja muuta tyhjänpäiväistä.  Rouva siivoaa, imuroi ja laittaa makkarakeittoa, vaikka makkarastakin on tehty viime aikojen ruokaskandaaleissa lähes syömäkelvotonta ravintoa. Isäntäni kuorii perunat, rouva laittaa ne kattilaan ja lisää palsternakat, sipulit, porkkanat, purjot ja maustepepparit keitinveteen. Osaan ulkoa kaikki ro…