Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on heinäkuu, 2013.

Skellefteå-katter, tack så mycket!

Kuva

Hannu Rosberg Turkansaaren perinnepäivänä

Hannu Rosberg Turkansaaren perinnepäivänä

Pässinpäitä ja lampaita; a lost sheep in Oulu

Kyllä minua nyt niin suututtaa, kun  Virpi-lammas on kadonnut Turkansaaresta . Se olikin mukava lammas, kun rouva kuvasi sitä ja sen perhettä muutaman sekunnin. Sen on voinut syödä karhu, susi tai ilves, mutta ihmisenkään osuutta lemmikkilampaan katoamiseen ei voi sulkea pois. Kyllä karhun on syytä vilkaista peiliin, mitä tulikaan napattua. One sheep is missing from the traditional country museum area in Oulu, Finland. I am very angry about that, because it could have been a deed of a human beeing. A wolf, a bear or some other animal is also suspected. As a cat I feel sympathy for the animals. I don`t like animals beeing called human names. This sheep was a lady, which had a lady´s name, Virpi.

Mika Hatula laulattaa Vesaisten ja Eläkeliiton Oulun yhdistyksen väkeä Pukserissa

Mika Hatula laulattaa Vesaisten ja Eläkeliitto Oulun väkeä Pukserissa

Turkansaaren perinnepäivänä näytöksiä vanhoista työtavoista

Tinasotilaiden valamista Turkansaaressa. Ohje videoiden katseluun: Menu-valikosta löytyvät muutkin työnäytökset. Turkansaari on oululaisten oma paikka menneisyyteen. Pohjois-Pohjanmaan museon ylläpitämä "kotiseutumuseo" on säilyttänyt viehättävyytensä ja vetää myös turisteja kurkistamaan kesäkuukausina sen toimintaan. Lastenrattaita työntävä isä on tavallinen näky pittoreskissa ja hieman kumpuilevassa hirsirakennuksia kantavassa ympäristössä. Punaista, vihreää ja taivaansinistä väriä on kaikkialla. Turkansaari on Oulujoen saari ja sinne mennään komeaa siltaa pitkin. Sillan levähdyspaikoilta näkyvät saaret ovat kuin poutapilviä. Äkkiä taivas voi silti mustua, kun kävelijä suuntaa kulkunsa museolle, mutta siellä aurinko aina paistaa niin kuin lapsuuden kesinä. Tunne "muistan tämänkin lapsuudesta" on sitä sielun aurinkoa. Hajuelementti virtaa nenään ainakin lampaanvillan esittelijän huoneessa, joka on Turkansaaren emännän valtakuntaa. Emännän huoneessa kaikki

Kiekko-Ketut, Kempeleen kovikset

Perheen pojat pelasivat jääkiekkoa jo ennen kuin olin syntynyt. Vanhin veli aloitti 7-vuotiaana ekaluokkalaisena. Rouva kertoo, että poika nukahti yläkerran portaille jääkiekkovarusteet päällään, oli tosi suloinen näky kuulemma. Our sons played ice-hockey long before I was born. The playing started 1987, when my oldest brother was seven years old. Later on he got his next, and the next and the next brother to play ice-hockey. I was so eager to take part of the hockey tournaments, well, just at home. I was too small to be taken with. Jääkiekko tuli perheeseemme kaikenkattavaksi harrastukseksi, joka on jatkunut tähän päivään asti, eikä loppua näy. Siis vuodesta 1987 vuoteen 2014. On se kova sana. Kaikki perheenjäsenemme olivat mukana Kiekko-Ketuissa eri joukkueiden toiminnassa, samoin monessa eri seurassa olemme toimineet. Myöhemmin Kiekko-Ketuista tuli Laser-Ht. Perheeni on Ice Hockey Family of Rundgren! Samaisesta Kettujen joukosta on lähtnyt maailamme maalivahti Pekka Rinne. Hyv

Kissanpesuoperaatio alkaa

Kuva
Kaksi miestä pesee yhtä kissaa. Two men are washing one cat. Tiesin, että päivästä tulisi erikoinen. Kaksi perheenjäsentä päätti hoitaa minua oikein perusteellisesti. Mikäpä siinä. Toisten hiukset leikataan, kynnet lakataan ja huulet maalataan. Minut päätettiin alkajaisiksi pestä ja puunata vanhimman velipojan vauvanammeessa, jota vielä säilytetään vastaisuuden varalle. Tästä lähdettiin seikkailuun.

Rantalakeus-lehti kirjoittaa mukavasti

Rantalakeus - Ilveksen ilme, lössykän luonne Riikan kissa! Kävin katsomassa sitä. Oli paljon muitakin katteja, mutta juuri tämä on minun suosikkini.

Katten också! Kissa vieköön!

Kuva
And the Winner is...Kollicat! Idag skulle jag till Kempelehallen , där det var en ras kattutställning . Tänk, utställningen! Jag åkte dit med bil med min kära matte. Det kostade fem euro att komma in, men jag smög under benen så jag kom in gratis. Ingen märkte mig där heller, eftersom jag är ingen raskatt. Några märkte i stället min matte, eftersom hon hade med sig en kamera och en iPad. Hon tog kort på allt möjligt och video på speciella katter. Tre katter från Skellefteå hade kommit dit och jag pratade med dom. Frågade om de känner Pelle Svanslös och det gjorde dom. Jag berättade några vitser till exempel, att jag älskar katter i allmänhet och allmänna katter i synnerhet. En fin katt 13 år bodde i Jyväskylä , där min manniskobror bor med sin flickvän, som har två hundar. Den hade en så vänlig husse, att jag kunde prata med honom. Han berättade om deras vanliga hemkatt, som hade varit i en operation och är redan 16 år gammal. - Hälsa Olli i Jyväskylä, sa jag.