"Omaishoitajana" kissalla

Maaemon helmassa on hyvä olla.

Kuuntelen sujuvasti pensaan kätköissä isäntäni kertomusta:

- Kyllä oli raskasta, kun vartin yli viisi joka yö piti päästää kissa ulos. En oikein saanut nukuttua kuin pätkissä monta vuotta. Herään heti, kun kuuluu jotain.

- Kun kissan tassut rapisivat lattiaan, niin pomppasin ylos avaaman oven. On oikeastaan helpotus, että ei tarvitse enää nousta ylös montakin kertaa yössä.

- Annoin kissalle insuliinin aamuisin ja iltaisin ja huolehdin siitä. Ritva ei kääntänyt kylkeäänkään, että olisi joskus päästänyt sen ulos. Kissa on elänyt ihan hyvän elämän.

- Oletko sinä ollut kotonasi sellainen, että olet huolehtinut eläimistä? Kysyn, ja jatkamme keskustelua.

- Olen. Silloin kun eläin haluaa kuolla, se hakeutuu piiloon. Koskaan ei löydetä esimerkiksi kuollutta karhua. Siis luonnollisesti kuollutta. Meillä kotona oli kaksi kissaa ja muistan, kun toinen vain katosi. Se meni jonnekin kuolemaan.

  - Niin nytkin. Meidän kissamme halusi mennä. Se oli työntynyt niin syvälle pensaan alle, että sitä oli vaikea nähdä, vaikka minä illalla katsoin lampun kanssa. Minusta tuntui aamulla, että pitää vielä katsoa pensaiden alle. Mitään muuta ei näkynyt kuin hännänpää. Siitä minä sitten sen näin. Uskon, että se oli kuollut jo eilen illansuussa, kun se ei vastannut, vaikka kuinka huusin sitä illalla. Olisinhan minä kuullut sen rapistelevan, kun istuin ikkunan äärellä. Uskon, että se hakeutui heti pihalle päästyään jonnekin piiloon kuolemaan. Sisällä ollessaan se katsoi kaikkiin huoneisiin, oli jotenkin erilainen kuin ennen. Olisiko katsonut ikuista lepopaikkaa?

  My master is telling about me, when I´m lying under the bushes and snow:

"It was quite hard to wake up every night at a quarter past five, when I had to let our cat out and later in. Even several times. I couldn´t sleep properly for many years. I heard the feet coming to touch me genderly on my face with one nail! I gave him the insulin twice a day. The Lady didn´t wake up ever to let the cat out. I think the cat has lived a good life.

  Have you been taking care of all the animals you had at your parent´s farm in Lapland?

  - Yes, I have. Many times I brought them inside my coat. The kittens and the dog called Nalle. I loved it. I know, if an animal wants to die, it hides himself somewhere a human being cannot find it. It just disappears as one of our cats. Our cat wanted to go away. It had pushed himself as deep as possible under the bushes so I couldn´t see it with a lamp. First thing in the next morning I went to examine the same place. There it was. I saw only the tip of it´s tail. It is possible, that it had gone away right away it went out. I didn´t hear it´s scraching the door even if I sat beside the window. 

  - It was walking slowly and it looked different before it went out. It also had an eye at all the rooms, as if it was looking for an eternal place."