Siirry pääsisältöön

Pöllö juttu, mutta ei pöllöjuttu

Katso, miten hienon hiiripaistin nappasin meidän perunamaastamme!

Valkoiset lakanat sopivat tyyliini


Herra ja rouva nukkuisivat aamuun mennessä eri huoneissa juuri tänä huumoria ja syviä tunteita pursuavana yönä, aivan kuten kuninkaalliset. Olin syypää tähän asioiden tilaan, mutta valkoisena ja viattomana en ollut tietääksenikään kiistanalaisesta asiasta. Oli näet kyse minun edustani, rapsutuksesta, lämmöstä ja rakkaudesta.

Menin puolenyön tietämissä nukkumaan isäntäväen kanssa samaan sänkyyn ihanien valkoisten ja sinipallollisten lakanoiden väliin keskimmäiselle tyynylle. Rouvan useista eritasoisista ja erikielisistä poistumiskehotuksista huolimatta pysyin ihanalla nukkumatyynylläni. Isännän määräyksestä ja hänen rapsutuksessaan.

Ikkunasta ulos ja sisälle


Rouva siirtyi tyynenä, mutta sappi kiehuen, olohuoneen valkoiselle sohvalle pallokuvioiset vuodevaatteet kainalossaan ja tietokone hellästi toisessa kädessä. Hän sulki päättäväisesti ja johtajan elkein keittiön avoimen ikkunan, minun kulkureittini. Sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä.

Kello 4 nousi hurjistunut talon todellinen isäntä ja avasi ikkunan, jotta minä saisin vapaasti mennä tai tulla, koska hän ei jaksa kuunnella minun naukumistani. Meninkin sitten ulos ikkunasta ja nappasin pihalta pikku hiirenpojan raa´asti kynsiini ja toin sen olohuoneen matolle näytille, josta rouva unisena vei meidät ulos, maton, hiiren ja minut. Isäntä luuli saavansa vielä kunnolla kiinni unen päästä, iloisia unia katsellen omassa rauhassaan.

- Älä vain sulje ikkunaa! Rouva ei siis uskaltanutkaan tehdä sitä, koska isäntäni tuli juuri sinä yönä saada nukkua rauhassa seuraavan päivän pitkää automatkaa ja aikaista herätystä varten.

Katastrofi aamulla kello viisi


Kello kävi viittä aamuvarhaisella, enkä minä oikein ymmärrä, mutta nappasin taas hiiren, tällä kertaa tosi muhkean paistin, ja toin sen sisälle samalle itämaiselle, käsinsolmitulle matolle, jolle olen kantanut kymmeniä paisteja tänä herkkukesänä. - Ällöttävää varmaan jonkun muunkin mielestä!

Rouva nukkui, mutta sanoi vievänsä sen ulos matolla. Isäntäni nousi harmistuneena ja sanoi nappaavansa hiiren kiinni hännästä, koska ei meillä mattoja ulos kanneta keskellä yötä.

Hiiri karkasi. Menin perässä, mutta huomioni kohdistui ehkä isäntäväen tunnetilojen tarkkailuun, joten hiiri pääsi lipsahtamaan vierashuoneen sohvan taakse. Kello oli jotain puoli kuusi.

- Ota nyt tuo hiiri, jos olet kerran kissa, minulle sanottiin todella ikävästi. En minä ruvennut millekään, koska eihän se hiiri enää varsinaisesti minun ongelmani ollut, se oli talon isännän, joka itse on minut passannut. Ottakoot kiinni sen paksukaisen, koska minulla oli jo mahassani yksi hiiripaisti. Kaikkien muiden huoneiden ovet suljettiin, koska talo on täynnä koloja, joihin kissa ei ulotu, mutta hiiri mahtuu piiloutumaan henkensä hädässä.

Uudelleenkalustusta


Olisitpa nähnyt, miltä isäntä näytti aamuyöllä. Hän siirsi huonekaluja, joista ainakin joku hajosi. Hiiri pelkäsi henkensä edestä, minä nauroin, rouva haki kuntoilukepin, lyhytvartisen harjan ja lopuksi katuharjan hiiren tappamiseen. Mikään niistä ei päässyt tähän tarkoitukseen, koska hiiri katosi jonnekin kuten minäkin.

Lähdin taas hiirenpyyntiin. Rouva rukoili minua tulemaan sisälle takaisin ja nappaamaan hiiren, jonka toin heille. Ei kiinnostanut, vaan kuljin taas viettieni varassa kartanolla, valkoinen turkkini vilahtaen tiellä orapihlaja-aidan välistä.

Mikä yhtä naurattaa, se toista raivostuttaa


Isäntä oli totinen, sen kuulin myöhemmin rouvalta, joka ei voinut oikeastaan muuta kuin nauraa partoihinsa. Hm...rouva, joka pistikin aamukahvit porisemaan ja tarjosi sitä isännälle, koska uni katosi hyvänkin nukkujan silmistä. - Ei sitä hiirtä siellä huoneessa kyllä enää ole, hän sanoi, koska ovi oli kiinni lähes koko metsästyksen ajan.

Kahvikupposen jalkeen rouva, tarkkanäköinen tässäkin asiassa, huomasi mustan mytyn eteisen oven vieressä. Siinähän se hiiri on, loukkaantuneena, mutta pääsipä toisestakin ovenrakosesta kuitenkin nelinkontin ulos. Sen kohtaloa ei kukaan jäänyt suremaan, koska elämä on niin julmaa hiirelle, jota kukaan ei varsinaisesti rakasta. Jos rakastaa, niin hiiripöllö, mutta vain paistina. Pilalle passattuna kissana voin valita ravintoni kaupan pussista tai meidän puutarhastamme.

Isännän naaman väri vaihteli kuten meikänkin, Nyt olen sinikissa.













Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Pääsiäissatu pääsiäismunasta

Mitä on pääsiäismunan sisällä?
Tässä on pääsiäismuna, jossa on kolme osaa. Alhaalle Viljami kylvi rairuohon siemeniä, jotka ovat nyt kasvaneet ruohoksi. Ruohikossa on viisi suklaamunaa.

Toisessa kerroksessa on neljä pääsiäistipua, jotka ovat iloisia kevään tulosta. Ne rakastavat elämää. Sydämet lensivätkin paikalle juuri sen vuoksi.

Kolmannessa kerroksessa on Pupu Pulleroinen, joka pitää kiinni piirroksen hiiliviivasta. - Älä putoa, pupu!

Pupu on helppo piirtää, sillä on pää, silmät, silmäripset, Kolmion muotoinen nenä ja viiksikarvat, jotka sojottavat alaspäin. Pupun korvien päät ovat tummat ja se pitää käpälällään kiinni pajunkissoista. Kissat naukuvat kovasti, jonka varmaan kuulet, kun oikein tarkkaan kuuntelet. (Mielikuvitusta tietenkin!).

Noita Nenänen on pukeutunut rikkinäiseen mekkoon, mutta onneksi se on nyt paikattu. Noita istuu luudalla, jolla se ajelee pääsiäisenä sinne, tänne, ylös ja alas peltojen yläpuolella. Luudan nokassa istuu kissa, joka heittelee nokista kahvipannua…

Toinen pääsiäissatu

Pieni pupu
Olipa kerran pieni pupu. Se loikki erään valkoisen talon pihalla, jossa oli paljon mielenkiintoisia toisten eläinten jälkiä. Se katsoi ikkunasta ja näki sisällä valkoisen kissan. Mitä kummaa, kissalla näytti olevan vesivärit ja sivellin ja se piirsi juuri pääsiäissatua pienelle Viljami-pojalle!

Pupu asteli hitaasti ikkunan taakse ja rupesi seuraamaan, kun kissa veteli siveltimellään vesiväripaperille rohkeita vetoja. Paperilla oli pääsiäiseen liittyviä asioita: tipuja, ruohoa, pääsiäismunia, noita, joka lensi luudallaan taivaalla ja aurinko, joka kurkki pilven reunan takaa lämmittäen pajunkissoja. Linnut lauloivat kuvassa niin, että se kuului pikku pupun korviin.

Pääsiäiskokko
Pupu tiesi, että pääsiäiseen kuuluu myös pääsiäiskokko jossain päin Suomea. Sehän ilmestyi kissan piirrokseen kuin taikaiskusta. Taas pupu mietti, mikä liittyy pääsiäiseen. Siihenhän kuuluvat myös narsissit ja krookukset.

Pääsiäisenä syödään mämmiä. Melkein mustaa maltaista valmistettua jälkiruokaa, …

Mikä punainen sieni? Name of this red mushroom?

Eräänä päivänä löytyi punainen sieni kotipihaltani autotallin vierestä. En ollut uskoa silmiäni, mutta siinä se seisoi punaisena kuin rouvan varpaankynnet kesällä. Houkuttelin häntä ottamaan valokuvan harvinaisen värisestä pikku sienenpoikasesta. Talon rouva on juuri päättänyt kurssin Turning opportunities to business, joten häntä kiinnostaa sienten poimiminen, siis yritysidean löytäminen.


My cat eyes found a nice red mushroom near our garage. What is it? Why does it look like my Mum´s toe nails? My Mum has just finished an academic course "Turning opportunities to business", so she is really interested in any kind of possibilities to develop her as an entrepreneur. Like picking up mushrooms!