Punkkipää!
 |
| Punkki päässä ja pää isännän sylissä. Mikä tässä kestää? |
Minut pantiin ulos, vaikka eläinsuojeluyhdistykset suosittelevat lemmikkien pitämistä sisällä. Olen anarkisti ainakin joissakin omaa kissanelämää koskevissa seikoissa. Minut kyllä ohjattiin ponnekkaasti ulos kesäillan valoisaan huumaan. Joissakin asioissa en vastustele talon isäntäväkeä.
Aamukahvin aikaan istuin keittiön ikkunalla, sievänä valkoisena leijonana ja odotin ikkunan avausta, kulkureitin avaamista, mutta ei sen seurausten tajua juuri tänä aamunhetkenä.
Kaikilla neljällä jalallani kiirehdin häntä kiemurrellen makuuhuoneeseeni. - Minun, kuten eräs puhumaan opetteleva pikkumies korostetusti sanoo. Minulla on kuitenkin hieman tätä laajempi sanavarasto ja tietämys esimerkiksi punkista ja oikeuksistani.
En mene paniikkiin, vaikka rouva huomaa korvassani pahuksen punkin, ja matka makuuhuoneen lämpimien valkoisten lakanoiden väliin katkeaa, kun minulta ryhdytään nappaamaan pois punkkikorvakorua. Valokuvausta ja videointia kärsimättömän isännän kuullen. Minusta pidetään kiinni valtavan voimakkailla käsillä ja sormilla, enkä pääse pihdeistä pois.
Sitten punkki nipistetään. Elämä jatkuu muilla paitsi punkilla, jonka kohtalona on litistyminen kynnen alla.
Rouva lukee Ylen juttua vaarallisesta punkkisaaresta, joka katkee kauhean salaisuuden. Taas liioittelun makua, kun minä vain poistan yleensä punkit turkistani nuolemalla.
Kommentit
Lähetä kommentti