Jäähyväisten aikaa, a time for goodbyes

My human brother is a very bright boy. He can count, read and write. He is an ice-hockey player, too. Here he helps my Mum with a stick in a fishing tour.

- Meikä lähtöö Ameriikkaan, sinne menöö kaikki, 

kultasannalla sannoitettu on Ameriikan raitti!

Pikku pätkä eteläpohjalaisesta kansanlaulusta.

The rhyme is from a Finnish folk song which tells about leaving for America, where there are roads covered with golden sand.

Today I have to hug him properly, since he is going to study in the USA. I will miss him. He is not the only one in the family, his great-grandmother was working in New York at the beginning of 1900. She learned how to live in a high-class society family and brought some of the habits to my Mum´s childhood home.

She also saw the first Ford in New York! That´s something. And luckily she didn´t travel in the unlucky Titanic. She then was also a citizen of Russia, actually Finland was an Autonomy of Russia. She spoke a very good English after five years in America and brought home a lot of dollars to by timbers for the farm house.

My human brother helps my Mum in a fishing tour with an ice-hockey stick.

Halaan tänään muuta kuin puuta. Halaan isoaveljeäni, joka lähtee vaihto-opiskelijaksi Yhdysvaltoihin. Hän osaa laskea, lukea, kirjoittaa ja pelata jääkiekkoa kavereiden kanssa. Hän on myös avulias, kuten kuvasta näkyy; hän auttaa meidän mammaa ylittämään vaarallista ojaa. Apuna hänellä on jäkismaila, jalassa muoviset kahluuhousut saappaineen ja vankka tietämys kyseisen ojan rumasta nimestä ja upottavasta pohjasta. 

Oja on keväisin haukiherrojen ja -rouvien kutuvesi, jonne ne uivat uhmaten hengenlähtöä. Kun vesi palaa mereen, voi haukiparka jäädä ojaan satimeen, "kalaksi kuivalle maalle". Lisääntyminen on silti pelkoakin voimakkaampi vietti, joten meillä on aina keväisin ruokapöydässä voissa paistettua haukea. Herkullista!

Herkkuruokaa oppi laittamaan myös isoisoäitini Amerikassa hienossa perheessä sisäkkönä viiden vuoden ajan. Hänen kotiseudultaan on lähdetty Amerikkaan jo ainakin 1900-luvun alusta lähtien. Titanicin oli määrä viedä tämä esiäiti kahden sisarensa kanssa Atlantin tuolle puolen tienaamaan talorahoja. Toisen laivan matkustajaluettelosta löytyvät kuitenkin näiden sisarusten nimet, meidän onneksemme. 

Nyt uusi sukupolvi valloittaa maailmaa lentämällä sujuvasti ilmojen halki maanosasta toiseen. Kirjeitäkään kuulumisista ei tarvitse viikkokaupalla odottaa, jos niitä enää kukaan kirjoittaakaan. Suomi oli silloin Venäjään kuuluva, Ruotsilta otettu, autonominen valtio. Isoisoäitimme oli sen vuoksi Venäjän kansalainen, vaikka ei kieltä osannut sanaakaan. 

Amerikanenglanti sen sijaan luisti hänellä Suomen kamaralle saapumisen jälkeen sujuvasti. Mainio kertomus on jäänyt sukuhistoriaan, kun isoisoäiti oli nähnyt maailman ensimmäisen auton ajelulla New Yorkin kaduilla. Kyydissä olevan hienon rouvan hattu oli lentänyt taivaantuuliin "kovassa vauhdissa".