Pääsiäisviikko puuhineen

Pääsiäisviikolla kaikki odottavat kevättä ja uutta elämää.

Palmusunnuntai, Malkamaanantai, Tikkutiistai, Kellokeskiviikko, Kiirastorstai, Pitkäperjantai, Lankalauantai, Pääsiäinen. Siinähän ne päivät ovat. Kissan silmin katson kevään juhlaa.

Rouva kertoo lapsuuden pääsiäisenvietosta muutamin sanoin:

- Ennen lapsena kerättiin viikkokaupalla pennejä ja markkoja, että voitiin ostaa pääsiäiseksi lenkkimakkaraa ja limsaa. Makkara paistettaisiin sitten pääsiäiskokolla tikun nokassa.


Pääsiäiskokko piti itse tehdä. Siskon ja veljen kanssa keräsimme lähitienoon metsistä, pelloilta ja ojista pajuja ja havunoksia ja kuljetettiin ne kantamalla omalle pääsiäiskokolle. Sen paikka vaihteli vuosittain, mutta oli jossain lähistöllä, rapapellolla. Koskaan ei kukaan sytyttänyt meidän kokkoamme ennenaikaisesti, vaikka sellaista tapahtui kylässä muualla. Saariahon poikien olkikokko saatettiin tuikata tuleen liian aikaisin pääsiäislauantaina.

Parhaimmat aarteet kokkoon saatiin isän vanhasta autonrenkaasta tai Timoantin vintiltä. Päälle sitten sijoitettiin pajunoksat. Kyllä olimme ahkeria keräämisessä. Sama ahkeruus on seurannut asioissa, jotka ovat mielenkiintoisia. Kokon kerääminen ja pääsiäisenvietto olivat lapsellekin mukavaa ajanvietettä.

Rouva kertoo, että pääsiäinen on edelleen ihana ja kaunis kevään alkamisen juhla, johon liittyy kristillisiä perinteitä virsineen, askarteluineen ja ruokineen.