Jännitystä ilmassa
Odotan jotain nyt niin mahdottoman jännittävää. Sellaista ei ole koskaan ennen tapahtunut. En voi edes kertoa sitä kenellekään. Ainakaan toiset kissat eivät ymmärtäisi.
Olen esiintynyt ja jännittänyt, joten olen sen alan ekspertti, mutta tämä jännitys on aivan erilaista ja odottavaa. Se ikään kuin valtaa minut kokonaan viiksikarvoja ja hännänpäätä myöten. Turkkini on sähköistynyt ja siis pörheä, vaikka siinä on hieman takkuja vanhuuden merkkinä.
Jos olisin poliitikkokissa, olisin varmasti kokenut kaikenlaisia jännitysmomentteja, mutta en ole poliitikko. Koko jännitysten arsenaali ei ole vielä minulle täysin auennut.
Katselin eilen isäntäväkeni haravoidessa puutarhaansa, siitä minun viimeisen leposijanikin vierestä, kuinka naapurin kissat kiipesivät hopeapajun oksilla. Minua jännitti, että ne tyhmyrit putoavat ja loukkaavat tassunsa. Pidin kiinni silmiäni, samoin teki rouva.
Isäntä sen sijaan ihaili kiipeileviä kissoja, aivan samoin hän on aina kehunut, ihaillen myhäillyt, kun ihmisvelipojat ovat kisailleet puutarhassamme. Milloin he ovat juosseet pallon, milloin toistensa kintereillä. Ovat iloinneet, huutaneet ja nauraneet. Elämänilon tuojat. Heidän isänsä on tukenut heitä kasvussa. Rouva on silloinkin kauhistellut ja tuumannut, että kauheaa, hirveää meininkiä!
Niin sitä vain on selvitty ja nyt odotetaan Luojan seuraavaa siirtoa.
J.K. Juuri lensi yksi velipoika pesästä. Menee sinivalkoisin siivin tuosta pihamme yläpuolelta etelään ja vilkuttaa meille pilvien lomasta. Se toinen, jännitys, on yhä ajankohtainen.
Olen esiintynyt ja jännittänyt, joten olen sen alan ekspertti, mutta tämä jännitys on aivan erilaista ja odottavaa. Se ikään kuin valtaa minut kokonaan viiksikarvoja ja hännänpäätä myöten. Turkkini on sähköistynyt ja siis pörheä, vaikka siinä on hieman takkuja vanhuuden merkkinä.
Jos olisin poliitikkokissa, olisin varmasti kokenut kaikenlaisia jännitysmomentteja, mutta en ole poliitikko. Koko jännitysten arsenaali ei ole vielä minulle täysin auennut.
Katselin eilen isäntäväkeni haravoidessa puutarhaansa, siitä minun viimeisen leposijanikin vierestä, kuinka naapurin kissat kiipesivät hopeapajun oksilla. Minua jännitti, että ne tyhmyrit putoavat ja loukkaavat tassunsa. Pidin kiinni silmiäni, samoin teki rouva.
Isäntä sen sijaan ihaili kiipeileviä kissoja, aivan samoin hän on aina kehunut, ihaillen myhäillyt, kun ihmisvelipojat ovat kisailleet puutarhassamme. Milloin he ovat juosseet pallon, milloin toistensa kintereillä. Ovat iloinneet, huutaneet ja nauraneet. Elämänilon tuojat. Heidän isänsä on tukenut heitä kasvussa. Rouva on silloinkin kauhistellut ja tuumannut, että kauheaa, hirveää meininkiä!
Niin sitä vain on selvitty ja nyt odotetaan Luojan seuraavaa siirtoa.
J.K. Juuri lensi yksi velipoika pesästä. Menee sinivalkoisin siivin tuosta pihamme yläpuolelta etelään ja vilkuttaa meille pilvien lomasta. Se toinen, jännitys, on yhä ajankohtainen.
Kommentit
Lähetä kommentti