Pihabongausta 27.1.2013 klo 9-10



  Linnut ovat ollee aina herkkuruokaani, vaikka isäntäväkeni on yrittänyt estää niiden pyydystämistä. Eräs biologianopettaja lohdutti heitä sanomalla, että saamani linnut ovat olleet todennäköisesti jollain tavalla vammautuneita. Niillä ei ollut kiire mihinkään, joten pakkohan minun oli napata sellaiset linnut suihini, suorastaan tyrkyttivät itseään lautasella.

  Joskus rouvani huuteli minua sisälle poikien kanssa nukkumaanmenon aikoihin, mutta minäpoka hiippailin Takalahden kylvöpelloille verottamaan lintukantaa. Tunnustan sen nyt. Vietin viettieni mukaista elämää. Nykyään olen hieman sivistyneempi, koska osaan jopa kirjoittaa ja havainnoida elämää laajemmin. Olen rauhoittunut, mitä nyt isäntäväkeäni pomotan sopivasti.

  Niillä on kiire lintujen tarkkailussa aamusta iltaan. Se ei kiinnosta, koska minulla on kaihi silmissäni. En sure sitä, koska elämä on muuten mukiinmenevää.

  Sunnuntaiaamuna kuulin jotain ihmekolinaa, kun ne kirjoittivat ylös pihalla havaitsemiaan lintuja tunnin ajan. Eihän niitä muka ensin ollut, mutta siihen ne lehahtivat aamiaiselle ikkunan alle. Oli mustarastas, varpusia, talitiaisia, keltasirkkuja, sinitiaisia, urpiaisia ja fasaani. Isäntäni kutsuu urpiaista Urpelaiseksi, ja sehän ärsyttää suunnattomasti rouvan kielipäätä.


http://www.birdlife.fi/lintuharrastus/pihabongaus-tarjous-2013.shtml

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Mikä punainen sieni? Name of this red mushroom?

Pääsiäissatu pääsiäismunasta

Joulusatu