Katson ikkunasta lumista Santamäkeä

Taiteilija Pollari ikuisti minut omalla lempipaikallani.

  Elämme mielenkiintoisia aikoja. Sataa lunta jatkuvasti. Puutarhassamme on jäniksen jälkiä ja onpa pupu käynyt syömässäkin rouvan omenapuun oksia. Hän laittaa aina liian matalan runkosuojan, joten oma on syynsä, jos omenapuun varret on kaluttu. 

  We live interesting times. It snows all the time. There are footprints of an hare and it has been eating my lady`s apple tree. She always puts too low a shelter for the tree for winter. The hare comes and eats the bark of the apple tree easily standing on the snow. 

  Nyt minä juuri katson, kun sinitiaiset, talitiaiset ja varpuset käyvät syömässä lintulaudalla. Toisaalta ihailen lintuja, toisaalta minun tekee mieli pyydystää niitä. Tänä aamuna talipallon kimpussa oli metsäharakka eli närhi. Mitähän ne närhen munat näytettäessä todellisuudessa ovat? Närhen värit on hienot:punaruskeaa ja hieman sinistä. Se häipyi, kun rouva tuli aamukahville isännän kanssa.

  Monesti katson ikkunasta ja mietin elämän katoavaisuutta. Joku aina kuolee ja joku syntyy tilalle. Minnehän ne meidän kissojenkin sielut päätyvät? Onko meistä ollut mitään iloa isäntäväelle? 

  Tietävätkö he, että minä alennan heidän verenpainettaan silitystilanteessa? Lisäksi minä opetan heille luonnonrakkautta. Merkitsen varmaan paljon perheeni pojille, jotka maailman turuilta viivähtävät hetken lapsuudenkodissaan. He rutistavat ja puristelevat minua aivan kauheasti. Tulkitsen sen rakkaudeksi. Olenhan minä heidän lapsuuden leikkikaverinsa.

  Etelä-Pohjanmaalla, Kauhavalla, asuu eräs kuvataiteilija, joka on maalannut minut tähän akvarelliin vuosia sitten. Muuten kaikki on samanlaista kuin ennenkin, mutta pojat olivat vielä pieniä ja asuivat kotona.